Onnea 1-vuotiaalle!

Niin se aika on vierähtänyt ja blogikin jo unohtunut pidemmäksi aikaa kun ei ole tullut kuvaamistakaan hirveästi harrastettua. Pikku pentusesta on yhtäkkiä kasvanut nuori hieno aikuinen! Unna on ollut käsittämätön pentu. Jatkuvasti on saanut vaan hämmästellä miten paljon se osaa ja ymmärtää ja miten kiltti ja fiksu se oikein onkaan! Unnalla on mitä kultaisin luonne. Se on iloinen ja ystävällinen, reipas, sosiaalinen ja kuuliainen. Se rakastaa kaikkia ihmisiä sekä tulee hienosti toimeen toisten eläinten kanssa. Kyllä sillä silti sellaista asiaankuuluvaa herkkyyttä löytyy, onhan tyttö selkeästi perinyt paljon geenejään bordercollielta. Moni on luullut sitä puhtaaksi bortsuksi, mutta kyllä siitä paistaa läpi omasta mielestä selkeästi joitain lapinkoiralta perittyjä ominaisuuksia, hankala verrata kun en ole puhdasta bortsua omistanut, mutta mielestäni Unna on hieman avoimempi ja itseppäisempi ja ehkä vähän vähemmän työhullu kuin keskivertobortsu. Kyllä se silti nauttii valtavasti päästessään tekemään töitä ja se oivaltaa käsittämättömällä tavalla asioita, mitä en erityisemmin ole edes sille opettanut!  Sillä on selkeästi myös jotain huskymaista hulluutta nauttia vaan lujaa juoksemisesta! :D

  Energiaa Unnalla piisaa hurjat määrät, mutta se osaa ja jaksaa hienosti myös olla rauhallisesti ja kestää hyvin useampiakin tylsempiä päiviä. Hyvähermoinen likka se on. Se ei ole koskaan tuhonnut mitään, se ei oikeastaan hauku ollenkaan, sisäsiistiksi se oppi niin helposti, että se tuntui ihan liian hyvältä ollekseen totta. Parempaa koiraa, harrastuskaveria, perheenjäsentä ja ystävää en olisi mitenkään voinut siitä enää toivoa. Sitä on oppinut rakastamaan ihan hirmuisesti näiden yhteisten kuukausien aikana, kun ollaan yhdessä tutustuttu maailmaan. On ollut ainutkertaisen hienoa seurata jälleen pennun kasvua kokemattomasta pallerosta kohti aikuisuutta.

 Unna on opettanut jo nyt minulle paljon uutta koiraharrastuksista ja kouluttamisesta ja toivon mukaan me vielä yhdessä opitaan paljon lisää! Toivottavasti saan tämän kultaisen karvalapsen pitää mahdollisimman monta vuotta luonani ja terveenä. Nyt jo olen salaa haaveillut Unnalle koirakaverin hankkimisesta, koska tyttö on niin fiksu ja tasapainoinen, että kaverin hankkimiselle ei ole sen taholta mitään estettä. :) Hieman aikaa vielä kuitenkin keskityn Unnan kanssa harrastuksiimme ennen pennun hankintaa. Puoli vuotta harrastettiin aktiivisesti erilaisia lajeja pari keraa viikossa, nyt on ollut parin kuukauden tauko ja viimeistään vuodenvaihteen jälkeen taas olis tarkoitus jatkaa ainakin agilityn ja tokon parissa sekä jossain vaiheessa lähdetään vielä mukaan pelastuskoirapuolelle, sillä ihastuin pentukursseilla kyseiseen toimintaan sekä olen huomannut miten mielellään Unna käyttää päänsä lisäksi myös nenäänsä.

Jossain vaiheessa aion varmuuden vuoksi teettää Unnalle joitakin terveystakastuksia, ainakin lonkat ja selkä olis tarkoitus kuvata ja silmät ja polvet tutkituttaa, ihan vaan jotta tiedän tilanteen ja osaan sitten elää ja valita harrastukset sen mukaan. Toinen lonkka sillä on pitänyt pientä napsuntaa sillointällöin sekä sen takaliikkeet eivät ole ihan sen näköisiä kuin toivoisi, mutta pitää muistaa, että se on nuori vielä ja lihaksisto vasta kehittymässä, joten uskallan olla toiveikas, ettei sieltä mitään vakavaa paljastu!

1-vuotissynttäreiden ja talven tulon kunniaksi tyttö on pudottanut kaiken pohjavillansa, eikä sitä olekkaan irronnut ihan vähäsen, pelkästään harjoilla ja kammoilla olen siitä kasannut järjettömiä määriä villaa kokoon parissa viikossa, karvaa on myös joka nurkka täysi. Välillä olen miettinyt että miten siinä on edes voinu olla noin paljon karvaa kiinni kun siitä on mielestäni lähtenyt irti monta kertaa koiraa suurempi kasa! :D  Hieman on typy kutistunut kun turkki on lähtenyt, mutta silti sillä on vielä ihan riittämiin karvaa tallella! ;P

Synttäreiden kunniaksi käytiin vähän ottamassa pellolla kuvia ja pitämässä kivaa, montaa kuvaa en jaksanut ottaa, mutta muutama ihan kelvollinen synttärikuva sieltä saatiin napattua! :)

Aikuisuuden kynnyksellä

Niin se pennun rääpäle on kasvanut ja aika hujahtanut, että pikkuneidistä tuli nainen ja Unnan ekat juoksut aloivat 8.7.16...8kk ja 2pvän ikäisenä. Pahimpaan mahdolliseen aikaan siltä kannalta, että Otso oli meillä juuri hoidossa melkein kahden viikon ajan juuri silloin. Jestas että Otso näyttikin kutistuneelta tullessaan meille! Vaikka eihän se tietenkään ollut kutistunut vaan Unna on taas hujahtanut isommaksi! Milloinkohan se lakkaa kasvamasta? Kokoa on mutuarviolta 53cm ja reilu 20kg tällä hetkellä. Etukäteen olin kyllä huomioinut ja varoitellut, että juoksuja loppukesästä odotellaan ja sillä ehdoin hoitopaikan kanssa mennään, että suunnitelma b-pitää olla. Unnan emällä juoksut on olleet ekan kerran 9 kuisena ja sisaruksista ei vielä kellään. Otso ei reagoinut neitiin millään tavoin tullessaan, ikää oli vasta vajaa 8kk joten sanottiin urokselle tervetuloa....ja viikon päästä oltiinkin hätää kärsimässä kun Otson perhe oli matkoillaan ja mulla kotona juoksuinen narttu sekä kykenevä uros :o !! No pari päivää mentiin tarkkailemalla tilannetta ja päätin viedä Otson kaverini luokse viimeisiksi hoitopäivikseen koska herra alkoi olla liian kiinnostunut neidin takapäästä ja piipitteli kokoajan.

 Muutaman viikon ennen juoksun alkua tyttö oli kyllä yksi korvaton apina ja yhtenä päivänä agilitytreeneissä ihmettelin kun sillä oli korvat niin hienosti kohdallaan, että mistäs nyt tuulee? Seuraavana päivänä löysin veritipan lattialta, mokoma uroksen ketale ei edes huomannu tai ollu huomaavinaan asiaa ennen minuu, vasta seuraavana päivänä kun itse olin huomannut niin heräsi tää prinssikin ihmettelemään. Otso ei kylläkään ole mikään urosten uros, joku muu olisi todennäköisesti osannu minuu varoittaa jo aiemmin asian tiimoilta. Juoksut on tehneet Unnasta selkeesti aikuisemman. Agilitykouluttajammekin huomasi asian ja ihmetteli ääneen neidin yhtäkkistä aikuistumista. Itse oletan että sillä on vaan niin väsy olo juoksujen takia niin kuin itselläkin tiettyyn aikaan kuusta että eiköhän tuo omituinen rauhallisuus ole ihan ohimenevää sorttia ja ylikuuma virtapiikki taas löydy sieltä jossain vaiheessa :D Tippaakaan liian rauhallinen ei ole neiti tosiaankaan ollut nytkään, kierrokset on laskeneet silleen sopivasti :) Nyt alkaa olla tärppipäivät käsillä. Viime viikko vielä treenailtiin agilityssa ja pentutottiksessa ihan täysillä ja hienosti. Agilitya varten piti käydä ostamassa mustista ja mirristä kunnolliset juoksuhousut...noi omatekemät siniset ei oikeen pysyneet jalassa :P Vein halliin tytön vasta omalla treenivuorolla ja ne pienet ajat mitä sielä välissä oli odottelua pysytteli hän ihan kivasti oman pyyhkeen päällä makoilemassa housut jalassa.  Katsotaan mitä huomisesta ja perjantaista tulee...sirkusta luulemma :D 

Hienoksi on haukuttu koiruus muuten taas tuolla pentutottiskurssillakin, kuulemma miulla on koira, joka seisoo vaikka päällään miun puolesta kunhan osaan kertoa sille mitä haluan :) Itsellä on vielä hirveästi opeteltavaa ja pitkä matka edes kelvolliseksi ohjaajaksi, mutta kukapa se olis seppä syntyessään....paitsi ehkä toi miun koira, joka on tähän mennessä kyllä ihan osannu ja äkänny kaiken ilman että on miun ansiosta mitään oppinu, se on vaan arvannu ja oon kehunu kun meni oikein :D 

Marsukoira

Tänään kävin kaitsemassa pikkiriikkistä marsun kokoista kääpiövillakoiran pentua, joka kotiutui viikonloppuna siskoni luo. Tänään oli ensimmäinen pitkä päivä kakaralle yksin kotona, niin lupauduin sitten muutamaksi tunniksi neidille seuralaiseksi. Melkoinen pikkudiiva siellä olikin vastassa :D Kunhan tirriäinen hieman kasvaa niin Unnasta ja murumarsusta tulee varmasti hyvät kaverit, ainakin toivon mukaan, sillä melkeinpä olen jo lupautunut sillontällön pikkumustaa hoitoon ottamaan :) 

Jäljestämässä

Perjantaina suunnattiin jälleen Imatralle tutustumaan pelastuskoiratoimintaan.

Lähtiessä oli hirmuinen helle ja harkitsin jo kotiin jäämistä, koska matka on suht pitkä eikä autossa ole ilmastointia. Viilennysloimen turvin kuitenkin uskallettiin reissuun lähteä. Sää kuitenkin "hieman" muuttui matkan aikana.

Kurssimiitti oli sovittu Meltolan Siwan pihalle, josta suunnistaisimme autoilla jonossa jälkipellolle. Kaupan pihalla oli siis tungos klo 17.45. Kurssilaisia on 15 ja siihen vielä muutama kouluttaja niin mahdoimmehan olla näky ajellessamme peräkanaa pellolle. Saatuamme autot peltotielle niin alkoi sataa ja ukkostaa.

Ukkosmyräkkä kesti vain hetkisen, mutta sadetta saatiin niskaan taivaan täydeltä pari tuntia. Koirilla oli toki mukavat oltavat autoissa, joskaan samaa ei voi sanoa läpimäristä ihmisistä :D

Ensimmäisenä meille vähän kerrottiin jäljestämisestä lajina palvelus- ja pelastuspuolella. Itselle tuli jälleen kerran paljon uutta tietoa.

 Seuraavaksi meille annettiin ohjeet jäljen tekemiseen ja näytettiin jokaiselle oma paikka, mistä lähteä liikkeelle. Jäljistä tehtiin tarkoituksella ylipitkiä, jotta voidaan lopettaa koiran kanssa hyvän pätkän jälkeen. Oli yllättäen melko haastavaa jättää nakkipaloja epätasaisessa maastossa omiin jälkiinsä, ihmettelin miten kaikki muut suoriutuivat hommasta niin sujuvasti...(teinköhän taas jotain hankalimman kautta? :D )! Jokainen merkitsi oman aloituspaikkansa maahan iskettävällä merkkikepukalla ja kiersi pellon laitoja pitkin pois jäljiltä, ettemme sotkisi kenenkään polkua. Jälkien annettin vanhentua hetken aikaa ja sillä aikaa rupattelimme lisää. Sen jälkeen otettiin kaikki koirat yksi kerrallaan alkaen pienimmistä pennuista ja kouluttajamme opasti jokaista koirakkoa kädestä pitäen alusta loppuun saakka antaen apuja koiralle ja neuvoen ohjaajaa. Viimeisenä hän itse näytti mallia oman koiransa kanssa, miten hieman edistyneemmät tekevät töitä nenällään ja hienoltahan se työskentely näytti!

Melkoinen tovi siis jouduttiin odotelemaan jotta kaikki koirat saatiin läpikäytyä ja kokoajan satoi rankasti. Olisi pitänyt olla mukana kumisaappaat, villasukat ja nahkarukkaset, koska siinä odotellessa tuli oikeasti tosi kylmä. Onneksi olin sentään tajunnut laittaa coretex-kengät ja mukana oli glass ohlsonin halpis sadepuku, mitkä hetkisen verran pitivät vettä enkä kastunut ihan niin pahoin kuin moni muu.

Oma vuoro oli nopeasti taputeltu. Itse olin hieman horjuvasti tehnyt jäljen vinkuraan vaikka miten yritin siitä suoraa saada. Silti koiralla eikä kouluttajalla ollut mitään ongelmaa löytää nakkipaloja...kai siinä auttaa jos on harjaantunut niitä etsimään heinikosta tai omaa koiran hajuaistin, itse en nimittäin nähnyt niitä sieltä juuri ollenkaan! :0

Taas kerran Unna keksi hyvin äkkiä mitä oli tarkoitus tehdä ja kouluttaja sanoikin, että täähän on jo kuin vanha tekijä! Eli jälleen kerran tuli osoitettua se, että tossa koirassa on kaikki taidot valmiiksi sisäänrakennettuna, minun pitäisi vaan osata kertoa sille, mitä tehdään! Jäljestys on niin hyvää rauhoittavaa puuhaa aktiiviselle koiralle, että taatusti tullaan tätä tekemään ainakin itsekseen koiran väsyttämiseksi nyt kun tiedän miten homma toimii.


Viimeisen koiran ollessaa haistelelemassa jälkeään, alkoi auinko taas paistaa....mitä lie kohtalon ivaa, että kesän eka ja vielä ainoa kunnon myrsky ja sade sattui just silloin kun oltiin keskellä ei mitään ilman minkäänlaista sateensuojaa :0

Kuva:  Krista.V

PS. Kiva oli muuten porukan peruuttaa pois tää peltotie, varsinkin kun kaikkien ikkunat oli umpihuurussa :D

Raunioilla

Perjantaina ajeltiin imatralle pelastus-/ palveluskoirien pentukurssille.

Ensimmäisellä kerralla aiheena oli raunioetsintä. Imatralla on sm-tason rauniorata, jonka vaarallisemmalle puolelle pääsimme tutustumaan ilman koiria. Hieman helpommalla osuudella pääsi jokainen koirakko myös kokeilemaan etsintää käytännössä. Jokaiselle koirakolle piilotettiin neljä maalimiestä namirasioiden kera helpohkoihin piiloihin. Kaikki 15 koiraa suoriutuivat tehtävästä enemmän tai vähemmän hyvin. Hämmästyttävän moni koirista äkkäsi jutun juonen jo ensimmäisten maalimiesten jälkeen ja viimeinen yleensä löytyi jo hajun perusteella. Unnakin otti viimeisen piilon hajun jo kauempaa ja sain luvan päästää sen irti kun se näytti saaneen hajun. Iloisesti juoksi neiti maalimiehen syliin ja tais naamanpesu olla jopa mieluisampi palkka kuin lihapullat :D

Jokainen ohjaaja joutui vuoronperään maalimieheksi usemmankin kerran ja hyttysmyrkky olis kyllä ollu aika kova sana, Ei ollut varmaan ihossa kohtaa, mitä ei olis syöty! Mutta niin mielenkiintoinen ilta oli, että ei paljon haitannut. Ihmiset ja koirat oli mukavia ja  lajiin perehtyminen mielenkiintoista.

 Kyllä nousi nimittäin arvostus pelastuskoirakoita kohtaan kun tajus mitä kaikkea siellä porukka joka viikko tekee koirien kouluttamisen eteen...ohjaajat kököttävät ahtaissa pimeissä piiloissa romukasojen alla ja suljetuissa kaivoissa etsittävinä ja se homma on oikeasti vaarallista! Siinä hommassa täytyy koiran olla hallinnassa ja itselle avautuikin ihan uudella tavalla tottelevaisuuskoulutuksen merkitys. Pelastuskoirapuolen kokeisiin voi osallistua minkä rotuisen (tai roduttoman) koiran kanssa vaan ja siellä kisaamiseen tarvitaan hyväksytty BH-koe. Sen verran paljon itseä on aina kiinnostanut "oikeiden töiden" tekeminen koiran kanssa, että ehkä sittenkin vielä alan treenata bh_koetta varten, vaikka joskus olinkin sitä mieltä ettei omat hermot mitenkään riitä sellaseen. Unnan kanssa tekeminen on osoittautunut kuitenkin niin palkitsevaksi, että ehkä meillä on hyvinkin mahdollisuus saada homma toimimaan! :)

Omaa kameraa ei ollut mukana joten täällä kertaa sorruin linkittämään törkeästi tähän kuvan toisesta blogista, mikä vois kylläkin hyvin olla otettu meidän treeneistä.... :P

Kuva linkitetty täältä

Kuva: Nea Konttinen 

Kujakepit ja kontakteja

Tänään siirryimme agilityssa vamistavista taidoista alkeisiin. Tähän asti ollaan tehty tuttavuutta jo hyppyesteiden (siivekkeiden kierrot ja läpijuoksut), putkien, pituuden (lyhennettynä versiona), renkaan, muurin ( tolpat ja pontit maassa ) ja keinun kanssa (pamauttelu). Hypyissä ei tietenkään pennulla ole ollut rimaa pidikkeissä vaan pelkästään maassa. Muutenkin kaikki esteisiin tutustumiset on tehty pennun fysiikalle sopivina riisuttuina versioina. Valmistavissa taidoissa keskityttiin lähinnä estefokukseen ja oikean mielentilan löytämiseen sekä tietysti pyrittiin luomaan koiralle kuvaa lajista superhauskana, mukavana ja vauhdikkaana puuhana.

Jatkokurssilla tehdään paljolti samoja asioita ja pikkuhiljaa lisätään uusia asioita joukkoon. Tärkeimpänä keskitytään esteosaamiseen ja itsenäiseen turvalliseen suorittamiseen yksittäisillä esteillä. Tänään otettiin esille ensimmäistä kertaa kepit. Pennun kanssa ei varsinaista pujottelua tulla tekemään ennen vuoden ikää, koska se on hyvin fyysinen ja selkää rasittava suoritus maxikoiralle.  Ainoana ja minusta myös parhaana vaihtoehtona meillä on käyttää keppikujaa, jonka läpi juostaan suoraan. Aikaisemmin ollaan jo tehty namialustalle vapautusta "hyppyjen" takaa ja putkien läpi ja nyt laitettiin palkan ja koiran väliin vaan se keppikuja. Toisella yrittämällä neiti juoksi koko kujan läpi ja sen jälkeen vielä useamman kerran uudestaan ja innostui hommasta niin kovin, että omatoimisesti juoksi toiseenkin suuntaan :D Ensin pidettiin kuja mahdollisimman leveänä, sitten jo pikkuisen kavennettiin, kuitenkin niin että koira vielä juoksee suoraan. Kujaa voi käyttää rataharjoituksissa ja kun pentu on fyysisesti kehittynyt valmiimmaksi aletaan vaan kujaa pikkuhiljaa kaventaa kunnes rivistö on suora ja pujottelu tulee sillä keinoin samalla sujuvaksi, varmaksi ja nopeaksi ihan itsestään :) Lisäksi tehtiin pientä helppoa rataharjoitusta neljällä "hypyllä" ja kahdella putkella ja hienostihan se sujui! Unna on selvästi jo tosi innoissaan varsinkin putkista ja pidempien pätkien juoksemisesta "hyppyjen" läpi. Keinustakin typy innostui niin paljon,että kun edelliskerralla oppi itse paukauttamaan keinun tassuilla maahan ja siitä tehtiin superkivaa niin seuraavalla kerralla oli ensimmäisenä karkaamassa suoraan keinulle :D On se vaan mahdoton vauhtimimmi...

Kotiläksyksi saatiin 2 on 2 off harjoituksia kontakteille, niitä pikkuisen ollaan kokeiltu aiemminkin mutta nyt saatiin lisäohjeita homman sujuvuuteen. Klikkeriin Unna on ehdollistettu jo pikkupentuna ja paikallaoloa ja vapautusta ollaan harjoiteltu ruokakupilla ahkeraan, tällä pohjalla ei liene kummoinenkaan temppu saada kontakteja sujumaan!

Tällä viikolla oltiin myös taas yhdessä terapiaryhmässä mukana muutama tunti ja Unna kävi tunnollisesti moikkamassa ja pusuttamassa ihan jokaisen vuoron perään. Koiruus oli mukana myös rentoutusharjoituksessa, jossa se osasi oikein hienosti rentoutua muiden mukana <3 En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä tuon pennun iloisuutta, älykkyyttä ja mahtavaa luonnetta! Kaikki olivat ihan myytyjä sen edessä.

Ohessa muutama kuva parin vuoden takaa joistakin kisoista, missä olin ekoja kertoja kameraa testaamassa, omissa treeneissä kun ei ikinä sitä kuvaajaa ole paikalla niin tyydytään nyt vaan johonkinmikä liittyy aiheeseen.. Tuoreempia agiliitokuvia toivottavasti pääsen jonakin aurinkoisena päivänä napsimaan joistakin kisoista!

Kurssikesä!

Agilitya, tottista, pk/peko lajeja, pentukursseja, rallytokoa....kesä on tuonut tullessaan hurjan määrän toinen toistaan mielenkiintoisempia mahdollisuuksia touhuta koiran kanssa. 

Unnasta on kasvanut mitä hienoin ja innokkain harrastekoiran alku viime kuukausien aikana ja sen kanssa on tosi mukava ja hauska touhuilla kaikenlaista. Niinpä me ollaan rohkeasti työnnetty nenämme vähän jokapaikkaan.

 Vaikka meikäläisen taidot vähän joka asiassa ovat luokkaa umpitumpelo, niin itsestäkin on silti hauska oppia ja kokeilla uutta. Agilitya jatkamme valmistavat taidot -kurssin jälkeen ensi torstaina jatkokurssilla Etelä-Karjalan koiraurheiluhallissa. Perjantaille on luvassa mielenkiintoinen päivä Imatralla raunioetsinnän parissa. Osallistumme siis IPKY:n järjestämälle palvelus- ja pelastuskoiralajeja esittelevälle 6 kerran pentukurssille. Tiistaisin olisi tarkoitus edellen käydä tapiskentällä LPKY:n avoimissa tokotreeneissä. Kävimme myös knowhau ry:n järjestämän muutaman kerran arkitottiskurssin, ja mietteissä olis rallytokon rallatteleminen jossain vaiheessa samaisen yhdistyksen järjestämänä leikkimielisenä puuhana. Taitaa tietää taas yhtä uutta jäsenmaksua vuodessa :D 

 Unna osaa jo todella mallikkaasti tulla  oikealle sekä vasemmalle sivulle ja jäädä paikalleen istumaan sekä maahan, seuruuta ollaan pikkuhiljaa opettelemassa ja luoksetulokin on ihan hyvällä mallilla treenitilanteissa....joskin neidiltä saattaa esimerkiksi agilityssa ja vapaana ollessa metsässä ja toisten koirien kanssa leikkiessä innostus lähteä lapasesta jolloin korvat katoavat. Intoa tällä neidillä riittää ihan kaikkeen ja mikään tekeminen ei tämän koiran kanssa todellakaan ole tylsää tai totista, enimmäkseen tyypin sähellys tuo hyvää tuulta ja naurattaa, mutta joskus kieltämättä se voisi vähemmänkin esitellä sirkuspellen taitojaan :D 

Vesipedon vikaa...

Kyllä Unnasta tulis loisto VEPEilijäkin, sen on suorastaan ihan pakko päästä jokaiseen vesilätäkköön ja mutaojaankin, mitkä tulee vastaan :D Hyvällä prosentilla nouti myös sorsalelun pois vedestä...joskus joku ei ookkaan hakenu ja piti pyytää ohi menevältä kanootin melojalta apuja :D Sorsaparka alkaa olla jo aika kärsinyt, joten taitaa olla sille viimeiset kevätuitot käsillä ja uutta vesilelua pitäs mennä ostamaan :)

Puoli vuotias jo!

Hyvää puolivuotispäivää kaikille prinsseille ja prinsessoille! <3 Aika on mennyt kuin siivillä ja Unnasta on kasvanut n.17,5kg ja arviolta 48cm nuori neito. Hirmuinen määrä asioita on opittu muutamassa kuukaudessa sen lisäksi, että pentu on kasvanut ihan silmissä. Silti energiaa riittää loputtomasti :D Onneksi osataan myös rauhoittumisen jalo taito,ainakin aika hyvin. Se tekee kaikesta elämisestä ja tekemisestä tämän koiran kanssa todella hauskaa, helppoa ja mukavaa. Vertailukohtaa on yhdestä jos toisetakin huonohermoisesta räkyttäjästä ja niiden kanssa pelkkä ihmisten ilmoille lähteminen on ollut työtä ja tuskaa :O Nyt ollaan alusta lähtien keskitytty rauhoittumisen opetteluun. Kummankaan energiat ei mene turhaan häsläämiseen ja kieltämiseen vaan ihan oikeasti me opitaan ja oivalletaan kokoaika uutta ja plussana meillä on kokoaika enimmäkseen kivaa! Pentukurssi suoritettiin 13-18vk vanhana ja nyt on menossa agilityn valmistavat taidot kurssi jo loppusuoralla.

"Voi miten hyvännäköinen se on" "Onpa siinä nopea koira" " Sillä on ihan selvästi älliä päässä" "Onpa se ihan ylihassu" "Aivan ihana" "Tosi reipas ja rohkea pentu"...loputtomiin on neiti ihastuttanut ja hurmannut ihmisiä missä ikinä onkaan liikkunut. Varautuneisuudesta ei juuri ole ollut tietoakaan, vaan tämähän juoksee innoissaan kaikkien syliin, mikä on kyllä jopa rasittavaa, koska hyppimättä olemiseen ei kakaran maltti meinaa millään riittää :D Väsyneenä toki jotkut pöhkötkin asiat on olleet pelottavia, niin kuin esimerkiksi kadunvarren roskapönttö, jonka luo kyllä uskallettiin mamman perässä tulla, mutta tuohan on ihan perus mörköikäisen käytöstä, olen ihmetellyt ettei pöhköilyjä ole enempää ilmaantunut. Kaikki on neidin mielestä yleensä vaan kivaa ja mukavaa ja voin kyllä mielessäni kuvitella mitä kaikkea kivaa tää olis keksiny itse turhautuessaan! Onneksi olen ollu nyt sairaslomalla kaikesta normaalista, joten aikaa on riittänyt pentua aktivoida ja tuhoja ei oleoikeastan ollenkaan tapahtunut. Unna on oikeasti ollut aika helppo pentu energisyydestään huolimatta. Sisäsiisteyskin tuli aivan itsestään. Yöt pentu on kokoajan nukkunut tosi hyvin ja muutenkin jaksaa hyvin levätä kunhan on saanut sopivasti toimintaa. Varmasti löytyy koiria,jotka on vieläkin energisempiä, levoton Unna ei ole koskaan eikä hermostunut vaan ottaa asiat aika lunkisti. Ollaan käyty paljon erilaisissa paikoissa, mm. terapiakoiran roolissa nuorten pajalla ja mielentervyskuntoutujien päiväryhmässä, muutamissa agilitykisoissa turistina, parissa mätsärissä katselemassa, ostoskeskuksessa, kevätruuhkan keskellä lappeenrannan satamassa ja käytiinpä yksissä raveissakin talvella sekä todella monissa kodeissa vierailemassa. Ainiin ja pariin otteeseen oltiin pentutreffeilläkin mustissa ja mirrissä. Viimeaikoina on varovasti tutustuttu koirapuistoihinkin ja tuttuja koirakavereitahan meillä on jo useampia :)

Unna on iloinen, eloisa, utelias, rohkea, innokas, sosiaalinen ja hyvän hermorakenteen omaava koira. Luonteeltaan juuri sopivan pehmeä, jotta sitä on mukava kouluttaa ja silti tarpeeksi kova ja toimintakykyinen. Tältä ainakin tähän mennessä näyttää eli pirun hyvältä! Mitään en voisi enempää koiralta toivoa, paitsi että pysyisi terveenä. Puoli vuotta on kuitenkin vasta hyvä alku ja uskon, että haasteita meillekkin tulee,lähinnä oma jaksaminen pitkäaikaisen sairauden takia mietityttää, mutta ei murehdita niitä nyt kun kaikki on niin mukavalla tolalla...! Tänään käytiin koirien uimarannalla peuhaamassa ja kuten arveltiin jo neidin vesikuppileikeista pikku natiaisena, niin hää on aivan synnynnäinen uimari, ei tarvinnut paljon houkutella...päinvastoin veteen on hinku aina kun sitä on näkyvillä ja sitähän täällä meilläpäin riittää vettä saimaassa! :D Tuntuu että tän koiran kanssa vois tehdä ihan mitä ikinä mieleen juolahtaa ja pärjätä kaikessa hyvin, vain taivas on rajana! Suorastaan on harmi, että itsellä ei ole taitoja kummoisia taitoja kouluttaa, mutta into on kyllä kova kokeilla kaikenlaista uutta ja parempaa koiraa eri lajien kokeilemiseen ei kyllä enää voi kuvitella! Kaikki on vaan minusta itsestä kiinni, koira tuntuu jo sisäänrakennetuna osaavan kaiken mahdollisen, se jaksaa hämmästyttää minua huimalla oppimiskyvyllään jatkuvasti! :D

Agilitya ja koirapuistoilua

Viime viikolla aloitimme Unnan kanssa agilityyn valmistavat taidot-kurssin uudessa Etelä-Karjalan koiraurheiluhallissa. Kurssi oli kyllä törkykallis, mutta niin pitkään oon halunnu kunnon opastusta lajin saloihin, jotta mukisematta maksoin hinnan. En tiedä tullaanko me tulevaisuudessa miten paljon harrastamaan saati nyt tullaanko ikinä kilpailemaan edes möllitasolla, mutta omatoimisesti olis tarkotus omaksi iloksi ja koiran aktivoimiseksi harrastella. Pentuvuonna on tarkoitus käydä ahkerasti erilaisilla kursseilla, jotta koiruus kasvaisi mahdollisimman tasapainoiseksi ja sosiaaliseksi. Samalla saadaan rakennettua emännän ja koiran välistä suhdetta vahvemmaksi. Meidän suhteen kehitystä kun on varjostanut oma surutyöni Ticon jälkeen. En yhtään kadu, että otin pennun heti, en tosiaankaan tiedä miten pahasti olisin masentunut ilman Unnaa, mutta kieltämättä joitain haasteita tilanne on meille asettanut. Sen takia olen kokenut mm. pentukurssin olleen äärimmäisen hyvä henkinen tuki itselleni ja sen kurssin jälkeen tuntui, että ehdottomasti lisää vaan kaikkea mahdollista. Ihan kivasti ohjelmaa meillä jo onkin tiedossa loppukesään asti. Agilitykurssin jälkeen ollaan kesällä menossa Lappeenrannan palveluskoirayhdistyksen järjestämälle pk/peko -koirien pentukurssille ja sen jälkeen olen suunnitellut ilmoittautuvani syksyllä Nuuskulle pentukurssi kakkoselle, joka on tarkoitettu 6-12kk ikäisille pennuille. Tarkoitus oli myös osallistua etsijäkoiraliiton kurssille, mutta harmittavasti autoni hajosi juuri sinä päivänä kun olisi ollut alustava luento, jolla olleet olisivat kurssille päässeet. Toistaiseksi siis jouduin hautaamaan sen haaveen. Mutta onhan meillä toivonmukaan vuosikaudet aikaa tehdä vaikka mitä! :)

Meillä oli tosi hauskaa ensimmäisellä agilitytunnilla! En itseasiassa muista milloin viimeksi olisin kokenut sellaista iloa. Sen verran mieli on ollut maassa alkuvuonna, että melkeen jo se pieni ilon hetki antoi koko kurssimaksulle hyvän vastineen! Tällä hetkellä kurssilla on vain 3 koirakkoa, joten aika yksilöllistä ohjausta meille järjestetään :) Eka kerralla tehtiin napikupille juoksemisesta erilaisia variaatioita ja hyppyesteellä siivekkeen kiertoja. Kopsaan tähän suoraan kommenttini eräässä fb-ryhmässä tunnin jälkeen koska näin jälkikäteen on jo tunteet hieman laimentuneet :D :  "Ai että mie ihan halkeen ylpeydestä kun tää pentu olikin niin äärimmäisen pätevä ja taitava agiliitäjän alku tänään!  :')  Meil oli superhauskaa ja Unna selvästi nautti täysillä. Mehän nyt tietty tehtiin vasta namikupille juoksemista sun muuta yhtä yksinkertaista, mut niin upeasti oli korvat tallella ja niin innolla hää oli heti tekemässä ja hoksasi saman tien temppujen tarkotuksen. Ja mikä parasta yhtään ei vouhkannu vieraille koirille eikä ihmisille vaan mieluummin teki mamman ja kouluttajan kans kivoja juttuja! :) "

Viime sununtaina käytiin taas ihmettelemässä oikeita agilitykisoja LAU:n hallilla ja harjoittelemassa rauhoittumista kentän laidalla, hienostihan sekin Unnalta onnistuu!

Nyt ollaan aloitettu varovasti myös koirapuistoilut ja Otson ollessa taas viikon meillä hoidossa käytiin useaan otteeseen puistoilua harjoittelemassa. Otso on niin älyttömän kiva ja rauhallinen koira, että oikein mielelläni sitä pidän vierailevana tähtenä pennulle esimerkkiä näyttämässä. Unna onkin nyt siinä iässä, että apinoi ihan kaiken, mitä muut koirat tekee :o Otson lähdettyä ollaan nyt aloitettu kovasti harjoittelemaan flexissä kulkemista kauniisti ja oikein hienosti jo tyttö osaa pitää saman reunan itseni kanssa tiellä kävellessä. Tänään käytiin metsäretkeilemässä ja ai että kun olikin kiva juosta täysiä pitkin poikin hihnaharjoitusten jälkeen. Olen pitänyt Unnalla 10 metrin liinaa perässä metsissä sen täytettyä 5 kk, jolloin lain mukaan koirat pitää pitää kytkettynä kesäaikaan.

Mätsäreitä ja kevätretkiä

Palmusunnuntaina korkattiin Unnan kanssa mätsärikausi Joutsenon työväentalon pihassa. Ajeltiin aamulla mustolaan Hennalle ja hypättiin suzukista Hennan toyotan kyytiin. Me ei vielä otettu osaa näytelmäkehiin, kun ei olla harjoiteltu pannassa ja hihnassa kävelemistä häiriössä vielä tarpeeksi. Päätettiin keskittyä rauhallisena pysymiseen väkijoukossa, mikä alkuun osoittautui haastavaksi, koska kaunis sää ja lähestyvä pääsiäisnäyttely olivat houkutelleet paikalle koiria ja ihmisiä runsain mitoin. Alkupuoliskolla Unnaa kiinnosti enemmän touhuta ja sählätä kaikkea mahdollista, mutta kun välillä käytiin kävelemässä omia reittejä ja tultiin takaisin niin alkoi namit kelvata ja loppuaika menikin oikein mukavasti. Mätsäreitä on keväällä ja kesällä tästä lähtien runsaasti lähialueilla ja tarkoitus olisi kiertää mahdolisimman paljon harjoittelemassa ihmisten ja koirien ilmoilla olemista. Nähtäväksi jää innostutaanko joskus jopa osallistumaan kehiin, mie kun olen siinä hommassa ollu vähän vähemmän innokas, mutta mistäs sitä tietää mitä mätsäritähtiä meistä vielä kehkeytyy! ( Joo unissani ehkä! :P ) Ulkoiltu ollaan paljon jäällä ja tänään käytiin pitkästä aikaa myös peltomaisemissa, tällä kertaa papillonien Urpon ja Miksun seurassa. Kolmikko on alkanut tulla juttuun keskenään tosi hienosti! Ja Unna on kyllä yksi apina, kun se matkii tällä hetkellä ihan kaiken, mitä muut koirat tekee! Nyt pitäis olla se tokovalio jostain lainassa viikon verran et vois pentu sisäistää siltä kaikki hienot käytöstavat, neidistä kun on tullut pikkuisen vintiö viime aikoina, vaikka kyllä se valtavan kiltti onkin ollut tähän asti.... :)