Raunioilla

Perjantaina ajeltiin imatralle pelastus-/ palveluskoirien pentukurssille.

Ensimmäisellä kerralla aiheena oli raunioetsintä. Imatralla on sm-tason rauniorata, jonka vaarallisemmalle puolelle pääsimme tutustumaan ilman koiria. Hieman helpommalla osuudella pääsi jokainen koirakko myös kokeilemaan etsintää käytännössä. Jokaiselle koirakolle piilotettiin neljä maalimiestä namirasioiden kera helpohkoihin piiloihin. Kaikki 15 koiraa suoriutuivat tehtävästä enemmän tai vähemmän hyvin. Hämmästyttävän moni koirista äkkäsi jutun juonen jo ensimmäisten maalimiesten jälkeen ja viimeinen yleensä löytyi jo hajun perusteella. Unnakin otti viimeisen piilon hajun jo kauempaa ja sain luvan päästää sen irti kun se näytti saaneen hajun. Iloisesti juoksi neiti maalimiehen syliin ja tais naamanpesu olla jopa mieluisampi palkka kuin lihapullat :D

Jokainen ohjaaja joutui vuoronperään maalimieheksi usemmankin kerran ja hyttysmyrkky olis kyllä ollu aika kova sana, Ei ollut varmaan ihossa kohtaa, mitä ei olis syöty! Mutta niin mielenkiintoinen ilta oli, että ei paljon haitannut. Ihmiset ja koirat oli mukavia ja  lajiin perehtyminen mielenkiintoista.

 Kyllä nousi nimittäin arvostus pelastuskoirakoita kohtaan kun tajus mitä kaikkea siellä porukka joka viikko tekee koirien kouluttamisen eteen...ohjaajat kököttävät ahtaissa pimeissä piiloissa romukasojen alla ja suljetuissa kaivoissa etsittävinä ja se homma on oikeasti vaarallista! Siinä hommassa täytyy koiran olla hallinnassa ja itselle avautuikin ihan uudella tavalla tottelevaisuuskoulutuksen merkitys. Pelastuskoirapuolen kokeisiin voi osallistua minkä rotuisen (tai roduttoman) koiran kanssa vaan ja siellä kisaamiseen tarvitaan hyväksytty BH-koe. Sen verran paljon itseä on aina kiinnostanut "oikeiden töiden" tekeminen koiran kanssa, että ehkä sittenkin vielä alan treenata bh_koetta varten, vaikka joskus olinkin sitä mieltä ettei omat hermot mitenkään riitä sellaseen. Unnan kanssa tekeminen on osoittautunut kuitenkin niin palkitsevaksi, että ehkä meillä on hyvinkin mahdollisuus saada homma toimimaan! :)

Omaa kameraa ei ollut mukana joten täällä kertaa sorruin linkittämään törkeästi tähän kuvan toisesta blogista, mikä vois kylläkin hyvin olla otettu meidän treeneistä.... :P

Kuva linkitetty täältä

Kuva: Nea Konttinen 

Kujakepit ja kontakteja

Tänään siirryimme agilityssa vamistavista taidoista alkeisiin. Tähän asti ollaan tehty tuttavuutta jo hyppyesteiden (siivekkeiden kierrot ja läpijuoksut), putkien, pituuden (lyhennettynä versiona), renkaan, muurin ( tolpat ja pontit maassa ) ja keinun kanssa (pamauttelu). Hypyissä ei tietenkään pennulla ole ollut rimaa pidikkeissä vaan pelkästään maassa. Muutenkin kaikki esteisiin tutustumiset on tehty pennun fysiikalle sopivina riisuttuina versioina. Valmistavissa taidoissa keskityttiin lähinnä estefokukseen ja oikean mielentilan löytämiseen sekä tietysti pyrittiin luomaan koiralle kuvaa lajista superhauskana, mukavana ja vauhdikkaana puuhana.

Jatkokurssilla tehdään paljolti samoja asioita ja pikkuhiljaa lisätään uusia asioita joukkoon. Tärkeimpänä keskitytään esteosaamiseen ja itsenäiseen turvalliseen suorittamiseen yksittäisillä esteillä. Tänään otettiin esille ensimmäistä kertaa kepit. Pennun kanssa ei varsinaista pujottelua tulla tekemään ennen vuoden ikää, koska se on hyvin fyysinen ja selkää rasittava suoritus maxikoiralle.  Ainoana ja minusta myös parhaana vaihtoehtona meillä on käyttää keppikujaa, jonka läpi juostaan suoraan. Aikaisemmin ollaan jo tehty namialustalle vapautusta "hyppyjen" takaa ja putkien läpi ja nyt laitettiin palkan ja koiran väliin vaan se keppikuja. Toisella yrittämällä neiti juoksi koko kujan läpi ja sen jälkeen vielä useamman kerran uudestaan ja innostui hommasta niin kovin, että omatoimisesti juoksi toiseenkin suuntaan :D Ensin pidettiin kuja mahdollisimman leveänä, sitten jo pikkuisen kavennettiin, kuitenkin niin että koira vielä juoksee suoraan. Kujaa voi käyttää rataharjoituksissa ja kun pentu on fyysisesti kehittynyt valmiimmaksi aletaan vaan kujaa pikkuhiljaa kaventaa kunnes rivistö on suora ja pujottelu tulee sillä keinoin samalla sujuvaksi, varmaksi ja nopeaksi ihan itsestään :) Lisäksi tehtiin pientä helppoa rataharjoitusta neljällä "hypyllä" ja kahdella putkella ja hienostihan se sujui! Unna on selvästi jo tosi innoissaan varsinkin putkista ja pidempien pätkien juoksemisesta "hyppyjen" läpi. Keinustakin typy innostui niin paljon,että kun edelliskerralla oppi itse paukauttamaan keinun tassuilla maahan ja siitä tehtiin superkivaa niin seuraavalla kerralla oli ensimmäisenä karkaamassa suoraan keinulle :D On se vaan mahdoton vauhtimimmi...

Kotiläksyksi saatiin 2 on 2 off harjoituksia kontakteille, niitä pikkuisen ollaan kokeiltu aiemminkin mutta nyt saatiin lisäohjeita homman sujuvuuteen. Klikkeriin Unna on ehdollistettu jo pikkupentuna ja paikallaoloa ja vapautusta ollaan harjoiteltu ruokakupilla ahkeraan, tällä pohjalla ei liene kummoinenkaan temppu saada kontakteja sujumaan!

Tällä viikolla oltiin myös taas yhdessä terapiaryhmässä mukana muutama tunti ja Unna kävi tunnollisesti moikkamassa ja pusuttamassa ihan jokaisen vuoron perään. Koiruus oli mukana myös rentoutusharjoituksessa, jossa se osasi oikein hienosti rentoutua muiden mukana <3 En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä tuon pennun iloisuutta, älykkyyttä ja mahtavaa luonnetta! Kaikki olivat ihan myytyjä sen edessä.

Ohessa muutama kuva parin vuoden takaa joistakin kisoista, missä olin ekoja kertoja kameraa testaamassa, omissa treeneissä kun ei ikinä sitä kuvaajaa ole paikalla niin tyydytään nyt vaan johonkinmikä liittyy aiheeseen.. Tuoreempia agiliitokuvia toivottavasti pääsen jonakin aurinkoisena päivänä napsimaan joistakin kisoista!

Kurssikesä!

Agilitya, tottista, pk/peko lajeja, pentukursseja, rallytokoa....kesä on tuonut tullessaan hurjan määrän toinen toistaan mielenkiintoisempia mahdollisuuksia touhuta koiran kanssa. 

Unnasta on kasvanut mitä hienoin ja innokkain harrastekoiran alku viime kuukausien aikana ja sen kanssa on tosi mukava ja hauska touhuilla kaikenlaista. Niinpä me ollaan rohkeasti työnnetty nenämme vähän jokapaikkaan.

 Vaikka meikäläisen taidot vähän joka asiassa ovat luokkaa umpitumpelo, niin itsestäkin on silti hauska oppia ja kokeilla uutta. Agilitya jatkamme valmistavat taidot -kurssin jälkeen ensi torstaina jatkokurssilla Etelä-Karjalan koiraurheiluhallissa. Perjantaille on luvassa mielenkiintoinen päivä Imatralla raunioetsinnän parissa. Osallistumme siis IPKY:n järjestämälle palvelus- ja pelastuskoiralajeja esittelevälle 6 kerran pentukurssille. Tiistaisin olisi tarkoitus edellen käydä tapiskentällä LPKY:n avoimissa tokotreeneissä. Kävimme myös knowhau ry:n järjestämän muutaman kerran arkitottiskurssin, ja mietteissä olis rallytokon rallatteleminen jossain vaiheessa samaisen yhdistyksen järjestämänä leikkimielisenä puuhana. Taitaa tietää taas yhtä uutta jäsenmaksua vuodessa :D 

 Unna osaa jo todella mallikkaasti tulla  oikealle sekä vasemmalle sivulle ja jäädä paikalleen istumaan sekä maahan, seuruuta ollaan pikkuhiljaa opettelemassa ja luoksetulokin on ihan hyvällä mallilla treenitilanteissa....joskin neidiltä saattaa esimerkiksi agilityssa ja vapaana ollessa metsässä ja toisten koirien kanssa leikkiessä innostus lähteä lapasesta jolloin korvat katoavat. Intoa tällä neidillä riittää ihan kaikkeen ja mikään tekeminen ei tämän koiran kanssa todellakaan ole tylsää tai totista, enimmäkseen tyypin sähellys tuo hyvää tuulta ja naurattaa, mutta joskus kieltämättä se voisi vähemmänkin esitellä sirkuspellen taitojaan :D 

Vesipedon vikaa...

Kyllä Unnasta tulis loisto VEPEilijäkin, sen on suorastaan ihan pakko päästä jokaiseen vesilätäkköön ja mutaojaankin, mitkä tulee vastaan :D Hyvällä prosentilla nouti myös sorsalelun pois vedestä...joskus joku ei ookkaan hakenu ja piti pyytää ohi menevältä kanootin melojalta apuja :D Sorsaparka alkaa olla jo aika kärsinyt, joten taitaa olla sille viimeiset kevätuitot käsillä ja uutta vesilelua pitäs mennä ostamaan :)

Puoli vuotias jo!

Hyvää puolivuotispäivää kaikille prinsseille ja prinsessoille! <3 Aika on mennyt kuin siivillä ja Unnasta on kasvanut n.17,5kg ja arviolta 48cm nuori neito. Hirmuinen määrä asioita on opittu muutamassa kuukaudessa sen lisäksi, että pentu on kasvanut ihan silmissä. Silti energiaa riittää loputtomasti :D Onneksi osataan myös rauhoittumisen jalo taito,ainakin aika hyvin. Se tekee kaikesta elämisestä ja tekemisestä tämän koiran kanssa todella hauskaa, helppoa ja mukavaa. Vertailukohtaa on yhdestä jos toisetakin huonohermoisesta räkyttäjästä ja niiden kanssa pelkkä ihmisten ilmoille lähteminen on ollut työtä ja tuskaa :O Nyt ollaan alusta lähtien keskitytty rauhoittumisen opetteluun. Kummankaan energiat ei mene turhaan häsläämiseen ja kieltämiseen vaan ihan oikeasti me opitaan ja oivalletaan kokoaika uutta ja plussana meillä on kokoaika enimmäkseen kivaa! Pentukurssi suoritettiin 13-18vk vanhana ja nyt on menossa agilityn valmistavat taidot kurssi jo loppusuoralla.

"Voi miten hyvännäköinen se on" "Onpa siinä nopea koira" " Sillä on ihan selvästi älliä päässä" "Onpa se ihan ylihassu" "Aivan ihana" "Tosi reipas ja rohkea pentu"...loputtomiin on neiti ihastuttanut ja hurmannut ihmisiä missä ikinä onkaan liikkunut. Varautuneisuudesta ei juuri ole ollut tietoakaan, vaan tämähän juoksee innoissaan kaikkien syliin, mikä on kyllä jopa rasittavaa, koska hyppimättä olemiseen ei kakaran maltti meinaa millään riittää :D Väsyneenä toki jotkut pöhkötkin asiat on olleet pelottavia, niin kuin esimerkiksi kadunvarren roskapönttö, jonka luo kyllä uskallettiin mamman perässä tulla, mutta tuohan on ihan perus mörköikäisen käytöstä, olen ihmetellyt ettei pöhköilyjä ole enempää ilmaantunut. Kaikki on neidin mielestä yleensä vaan kivaa ja mukavaa ja voin kyllä mielessäni kuvitella mitä kaikkea kivaa tää olis keksiny itse turhautuessaan! Onneksi olen ollu nyt sairaslomalla kaikesta normaalista, joten aikaa on riittänyt pentua aktivoida ja tuhoja ei oleoikeastan ollenkaan tapahtunut. Unna on oikeasti ollut aika helppo pentu energisyydestään huolimatta. Sisäsiisteyskin tuli aivan itsestään. Yöt pentu on kokoajan nukkunut tosi hyvin ja muutenkin jaksaa hyvin levätä kunhan on saanut sopivasti toimintaa. Varmasti löytyy koiria,jotka on vieläkin energisempiä, levoton Unna ei ole koskaan eikä hermostunut vaan ottaa asiat aika lunkisti. Ollaan käyty paljon erilaisissa paikoissa, mm. terapiakoiran roolissa nuorten pajalla ja mielentervyskuntoutujien päiväryhmässä, muutamissa agilitykisoissa turistina, parissa mätsärissä katselemassa, ostoskeskuksessa, kevätruuhkan keskellä lappeenrannan satamassa ja käytiinpä yksissä raveissakin talvella sekä todella monissa kodeissa vierailemassa. Ainiin ja pariin otteeseen oltiin pentutreffeilläkin mustissa ja mirrissä. Viimeaikoina on varovasti tutustuttu koirapuistoihinkin ja tuttuja koirakavereitahan meillä on jo useampia :)

Unna on iloinen, eloisa, utelias, rohkea, innokas, sosiaalinen ja hyvän hermorakenteen omaava koira. Luonteeltaan juuri sopivan pehmeä, jotta sitä on mukava kouluttaa ja silti tarpeeksi kova ja toimintakykyinen. Tältä ainakin tähän mennessä näyttää eli pirun hyvältä! Mitään en voisi enempää koiralta toivoa, paitsi että pysyisi terveenä. Puoli vuotta on kuitenkin vasta hyvä alku ja uskon, että haasteita meillekkin tulee,lähinnä oma jaksaminen pitkäaikaisen sairauden takia mietityttää, mutta ei murehdita niitä nyt kun kaikki on niin mukavalla tolalla...! Tänään käytiin koirien uimarannalla peuhaamassa ja kuten arveltiin jo neidin vesikuppileikeista pikku natiaisena, niin hää on aivan synnynnäinen uimari, ei tarvinnut paljon houkutella...päinvastoin veteen on hinku aina kun sitä on näkyvillä ja sitähän täällä meilläpäin riittää vettä saimaassa! :D Tuntuu että tän koiran kanssa vois tehdä ihan mitä ikinä mieleen juolahtaa ja pärjätä kaikessa hyvin, vain taivas on rajana! Suorastaan on harmi, että itsellä ei ole taitoja kummoisia taitoja kouluttaa, mutta into on kyllä kova kokeilla kaikenlaista uutta ja parempaa koiraa eri lajien kokeilemiseen ei kyllä enää voi kuvitella! Kaikki on vaan minusta itsestä kiinni, koira tuntuu jo sisäänrakennetuna osaavan kaiken mahdollisen, se jaksaa hämmästyttää minua huimalla oppimiskyvyllään jatkuvasti! :D