Niin se pennun rääpäle on kasvanut ja aika hujahtanut, että pikkuneidistä tuli nainen ja Unnan ekat juoksut aloivat 8.7.16...8kk ja 2pvän ikäisenä. Pahimpaan mahdolliseen aikaan siltä kannalta, että Otso oli meillä juuri hoidossa melkein kahden viikon ajan juuri silloin. Jestas että Otso näyttikin kutistuneelta tullessaan meille! Vaikka eihän se tietenkään ollut kutistunut vaan Unna on taas hujahtanut isommaksi! Milloinkohan se lakkaa kasvamasta? Kokoa on mutuarviolta 53cm ja reilu 20kg tällä hetkellä. Etukäteen olin kyllä huomioinut ja varoitellut, että juoksuja loppukesästä odotellaan ja sillä ehdoin hoitopaikan kanssa mennään, että suunnitelma b-pitää olla. Unnan emällä juoksut on olleet ekan kerran 9 kuisena ja sisaruksista ei vielä kellään. Otso ei reagoinut neitiin millään tavoin tullessaan, ikää oli vasta vajaa 8kk joten sanottiin urokselle tervetuloa....ja viikon päästä oltiinkin hätää kärsimässä kun Otson perhe oli matkoillaan ja mulla kotona juoksuinen narttu sekä kykenevä uros :o !! No pari päivää mentiin tarkkailemalla tilannetta ja päätin viedä Otson kaverini luokse viimeisiksi hoitopäivikseen koska herra alkoi olla liian kiinnostunut neidin takapäästä ja piipitteli kokoajan.
Muutaman viikon ennen juoksun alkua tyttö oli kyllä yksi korvaton apina ja yhtenä päivänä agilitytreeneissä ihmettelin kun sillä oli korvat niin hienosti kohdallaan, että mistäs nyt tuulee? Seuraavana päivänä löysin veritipan lattialta, mokoma uroksen ketale ei edes huomannu tai ollu huomaavinaan asiaa ennen minuu, vasta seuraavana päivänä kun itse olin huomannut niin heräsi tää prinssikin ihmettelemään. Otso ei kylläkään ole mikään urosten uros, joku muu olisi todennäköisesti osannu minuu varoittaa jo aiemmin asian tiimoilta. Juoksut on tehneet Unnasta selkeesti aikuisemman. Agilitykouluttajammekin huomasi asian ja ihmetteli ääneen neidin yhtäkkistä aikuistumista. Itse oletan että sillä on vaan niin väsy olo juoksujen takia niin kuin itselläkin tiettyyn aikaan kuusta että eiköhän tuo omituinen rauhallisuus ole ihan ohimenevää sorttia ja ylikuuma virtapiikki taas löydy sieltä jossain vaiheessa :D Tippaakaan liian rauhallinen ei ole neiti tosiaankaan ollut nytkään, kierrokset on laskeneet silleen sopivasti :) Nyt alkaa olla tärppipäivät käsillä. Viime viikko vielä treenailtiin agilityssa ja pentutottiksessa ihan täysillä ja hienosti. Agilitya varten piti käydä ostamassa mustista ja mirristä kunnolliset juoksuhousut...noi omatekemät siniset ei oikeen pysyneet jalassa :P Vein halliin tytön vasta omalla treenivuorolla ja ne pienet ajat mitä sielä välissä oli odottelua pysytteli hän ihan kivasti oman pyyhkeen päällä makoilemassa housut jalassa. Katsotaan mitä huomisesta ja perjantaista tulee...sirkusta luulemma :D
Hienoksi on haukuttu koiruus muuten taas tuolla pentutottiskurssillakin, kuulemma miulla on koira, joka seisoo vaikka päällään miun puolesta kunhan osaan kertoa sille mitä haluan :) Itsellä on vielä hirveästi opeteltavaa ja pitkä matka edes kelvolliseksi ohjaajaksi, mutta kukapa se olis seppä syntyessään....paitsi ehkä toi miun koira, joka on tähän mennessä kyllä ihan osannu ja äkänny kaiken ilman että on miun ansiosta mitään oppinu, se on vaan arvannu ja oon kehunu kun meni oikein :D
